Trollsklo Umbra - virtuaalihevonen

© Christiane Slawik, slawik.com

Luonnekuvaus

"Katselet ihaillen kentällä laukkaavaa, puhtaanvalkoista ponitammaa, jonka voimakas kaula on kaarella ja samettinen turpa hipoo ryntäitä. Silkkinen häntä hulmahtelee ilmassa, kun tamma hidastaa raviin ja lopulta pysähtyy tasajaloin kentän keskihalkaisijalle. Ratsastaja näyttää keskittyneeltä, mutta tuskin huomaat mitä tämä edes tekee, kun ponitamma jo siirtyy hauskannäköiseen askellajiin, jonka tunnistat töltiksi. Kurtistat kulmiasi, tamma ei näyttänyt islanninponilta, mutta samassa saat vastauksen ääneenlausumattomaan kysymykseesi, kun pari kentänaidalla istuvaa tallityttöä mainitsee tamman roduksi pohjoisnorjanponin. Valpastut ja kuuntelet tyttöjä tarkemmin, rotu oli itsellesi suhteellisen uusi, mutta olit enemmän kuin utelias kokeilemaan itsekin tuota sievää tammaa - ratsukon yhteistyöstä päätellen tamma oli varmasti miellyttävä ratsu. Ymmärrät kuitenkin tyttöjen keskustelusta sen, ettei tuota yhteistyötä saavutettu aivan noin vain."

Luna on tosiaan hyvin tyypillinen ponitamma, joka omaa rauhallisen ja luotettavan perusluonteen, mutta tykkää myös tehdä vähän jäynää uusille hoitajille. Mitenkään huonotapainen ei Luna ole, mutta ajoittaista laiskuutta ja tammamaista kärttyisyyttä saattaa joskus olla ilmassa. Ei siinä mitään, kyllä Lunan selkään voi huoletta päästää aloittelijankin, mutta karsinan puolella on vähän kokeneemman parasta pitää tilannetta silmällä ettei Luna pääse vain pomottamaan epävarmempia hoitajia. Mutta kun Lunan tuntee ja tietää miten tamman kanssa tulisi työskennellä, niin Lunasta löytää sen parhaan ystävän, johon voi aina luottaa.

Löysäily kuuluu Lunan elämäntapaan, mutta karsinassa tämä neiti osaa olla vaativa eritoten ruokinta-aikojen suhteen. Luna ei muuten ole kovinkaan seurallinen ponineiti, tamman täytyy oppia luottamaan hoitajaansa ennenkuin tämä osaa ottaa mielellään vastaan kaikenlaiset hellyydenosoitukset. Luna saattaa jopa väistellä rapsutuksia vieraiden kohdalla korvat puoliluimussa, mutta tuttu hoitaja saa kyllä rutistella pullaponiamme niin paljon kuin haluaa ja Luna vain höristelee korviaan. Tamman paksuun harjaan onkin helppo painaa kasvot ja kuiskutella herkkiin korviin sydämesi salat. Uusien hoitajien kannattaa varautua vähän kaikenlaiseen jäynään, pääasiallisesti luimimisuhitteluun. Lunalle on uskallettava selvästi näyttää kuka määrää, muuten yhteiselosta tamman kanssa ei tule mitään. Luna mielellään pomottaa ihmisiäkin ja aremmat tamma onnistuukin helposti säikäyttämään luoltaan. Sensijaan tutulle hoitajalle Luna ei edes yritä ryppyillä, vaan kun tamman kunnioituksen kerran voittaa niin se myös pysyy. Kun johtajuusasia on selvillä, niin Lunasta tulee huomattavasti miellyttävämpi ja kiltimpi hoitaa - kaviotkin nousevat ilmaan pelkästä "nosta"-käskystä kun tavallisesti sitä kaviota saa kiskoa ilmaan hampaat irvessä ja samalla varoa etteivät tamman hampaat iskeydy omaan takalistoon samantien kiinni. Mitään kohtaa kehostaan Luna ei ole pahemmin koskaan aristellut, mutta pään harjauksesta tamma ei pahemmin perusta. Sen vuoksi suitsiessakin Lunan kanssa saa useimmiten taistella, jotta tamma antaisi laittaa ne suitset päähänsä - pää kannattaa heti kopata kainaloon, ettei Luna pääse kohottelemaan päätään kattoon. Mitä aktiivisemmassa ratsastuskäytössä Luna on, sitä helpommin suitsiminen kuitenkin sujuu. Ja suukin kyllä aukeaa tutulla "sormi hammasloveen"-menetelmällä. Satuloidessa ei sensijaan ole pahemmin ongelmia, mitä nyt Luna luimii esityksen vuoksi ja saattaa yrittää hieman pullistella, jolloin satulavyö kannattaa kiristää ehdottomasti useampaan kertaan. Suojien laitossa ei puolestaan ole mitään ongelmia, tamma vain torkkuu aloillaan senaikaa.

Ratsuna Luna on ponimaisen itsepäinen, mutta kokeneen ratsastajan alla oikea helmi! Herkkyydestä avuille tuskin voidaan puhua Lunan kohdalla, mutta vaikka tamma vähän kovasuisempi onkin, niin kun Lunan oppii tuntemaan ja tammaa oppii ratsastamaan oikealla päättäväisyydellä, niin Lunasta saa korvaamattoman kisakaverin ja oikean luottoratsun. Toki Luna on tottunut vaihtelevaan ratsastajakaartiin ja se ehkä on osasyy sille, että tamma on tullut hivenen sokeaksi avuille - ohjia saa todella käytellä reippaasti, samoin pohkeita, jotta jotain tapahtuukin. Lunan kohdalla on oltava päättäväinen ja itsevarma, jotta tamma todella tekee sen mitä pyydetään. Vaelluksillehan tamman selkään voi kyllä pistää aloittelijankin, Luna nimittäin seuraa muuta joukkoa ja tekee niinkuin muutkin sen enempää vastustelematta. Mutta jos haluaa itse päättää minne mennään ja mitä tehdään niin Lunaa on uskallettava komentaa ja ratsastaa päättäväisesti - muuten tamma vain temppuilee ja vastustelee yrittäen pitää oman päänsä. Luna tarvitsee yhtä itsepäisen ratsastajan kuin mitä tamma itsekin on.

Kentällä Lunaan iskee useimmiten laiskuus ja itsepäisyys - kiukuttelu alkaa heti kun ratsastaja yrittää pyytää tammalta jotakin vähänkin vaativampaa. Lunaa kun kiinnostaisi vain paikallaan torkkuminen ja kentän laidalla olevat voikukat. Arempi ratsastaja ehkä säikähtäisi sitä, kun Luna yrittää pureutua kuolaimeen, viskoo päätään, tanssahtelee ja luimii kuolaintaan narskutellen. Mutta vähänkin kokeneempi tietää kyllä Lunan vain esittävän, ei tamma oikeasti pystyyn rupea hyppimään tai pukittelemaan - reippaasti vain pohkeita ja tiukka, mutta myötäävä ohjasote puolipidätteillä tehoavat parhaiten. Kun Luna tajuaa ettei ratsastaja ole mikään epävarma aloittelija, tamma nöyrtyy ja tekee mitä pyydetään. Kiukkuilu loppuu siihen paikkaan, kun Lunalle näyttää selkeästi kuka määrää. Yhteistä polkua Lunan kanssa ei löydä ihan heti, mutta parin kuukauden tehokkaalla treenauksella tamman oppii tuntemaan niin hyvin, että saa tämän työskentelemään tehokkaasti ja energisesti ilman temppuilua. Ja Lunakin oppii luottamaan ratsastajaansa, jolloin kaksikko on suorastaan lyömätön kisakentilläkin. Jos Lunaan vain uhraa hieman aikaa ja hikeä, niin tammasta saa tosiaan mahtavan ystävän ja kisaponin, joka ei ehkä anna mitään ilmaiseksi mutta palkitsee ahkeruuden menestyksellä ja ystävällisyydellä. Luna kaipaa yksinkertaisesti itsevarmaa ratsastajaa, tietynlaista johtajaa. Luna ei aloittelijoiden ratsu, mutta kyvykäs kilpaponi kokeneemmille. Lunalla on miellyttävät askeleet ja oikein mukava, tahdikas töltti. Koulu ei tavallisesti Lunaa pahemmin kiinnosta, mutta tutun ratsastajan alla, tehokkaan treenauksen tuloksena kentällä tanssahtelee kaunis kimo hyvässä tasapainossa ja koottuna kuolaimella. Taivutukset ja temponlisäykset sujuvat kuin vettä vaan, kun Lunan saa keskittymään. Luna onkin yllättävän taipuisa ja ketterä kokoisekseen, takaosakäännöksetkin sujuvat virheettömästi. Mutta siihen vievä tie, että Luna menee koottua ravia kaula kaarella pitkin kenttää täysin ratsastajansa hallinnassa, on pitkä ja vaatii niin verta, hikeä kuin kyyneleitäkin. Siitä ei tule selviämään ilman tippumisia, mutta toisaalta ahkera työ ja periksiantamattomuus palkitaan aina lopulta - Luna ei ole joka ihmiselle sopiva ratsu, mutta sitäkin onnellisempia ovat ne, jotka voivat ylpeinä myöntää olevansa Lunan kanssa yhtä - ratsukko, jota muut voivat katsella kateellisina, mutta tietäen, että tuo sanaton yhteistyö on saavutettu pelkällä sisukkuudella ja rohkeudella.

Esteillä Luna on lahjakas - lämmittelyssä Luna pitää saada tosin keskittymään ja lämpenemään, jotta laukasta tulee tahdikas ja eteenpäinpyrkivä, eikä vetelänoloinen kuten yleensä. Kun Luna laukkaa kuolaimella valpastuneena ja tavallista pirteämpänä, on tamma valmis hyppäämäänkin - ilman tuota energisyyttä tamma vain kieltäytyy hyppäämästä ja tuskin pysyy laukalla. Ratsastajan tehtäväksi jää Lunan kannustus (raippa kannattaa yleensä ottaa mukaan, yleensä pelkästään sen näkeminen saa Lunan työskentelemään energisemmin) ja askeleiden ajoittaminen esteille oikein - Luna kyllä ponnistaa halutessaan korkealle ja hyppää hyvässä tasapainossa. Luna saattaa vähän pureutua kuolaimeen, mutta taitava ratsastaja hallitsee kyllä tamman siitä huolimatta. Luna ei ihan tiukimpiin käännöksiin taivu (voivat kostautua tiputuksina tai kieltoina), mutta jos Luna luottaa ratsastajaansa niin tamma tekee selvästi parhaansa ja hyppää rohkeasti. Maastoesteille Luna soveltuu paremmin, sillä maastossa Luna laukkaa innokkaammin, samoin kuin hyppääkin paremmin - reippaampi tahti takaa sen, että esteetkin ylittyvät hyvällä ilmavaralla. Lunalla on hyvä kestävyyskunto, tamma soveltuu vaativammillekin radoille ponikoostaan huolimatta. Tamma myös kulkee vaikeassakin maastossa kuin leikiten, eikä säiky outojakaan esteitä jos luottaa ratsastajaansa.

Maastossa Luna on luotettava ja rauhallinen, tämä tamma ei säiky sitten mitään. Liikennevarmakin neiti on ja yllättävissä tilanteissa tukeudutaan ensimmäisenä ratsastajaan. Ei kai ihmekään, että Lunan selkään voi laittaa maastoon aloittelijankin. Vähän laiskanpuoleinen Luna saattaa kyllä aluksi olla, ensimmäisillä metreillä tamma vain yrittää kääntyä takaisin tallille, mutta kun tallipiha jää taakse, niin ratsastajan tahtoon nöyrrytään täydellisesti. Lunalle saa antaa reippaasti pohkeita, jotta se töltti tai ravi nousisi, laukasta puhumattakaan, mutta käynnissä tämä tamma kyllä tallustaa kaikessa rauhassa, vaikka yrittääkin joskus maistella kasveja polkujen varrelta. Tammalle saa huoletta antaa löysempääkin ohjaa, myös laukassa, sillä Luna ei ole ollenkaan kuumuvaa tyyppiä vaan etenee aina melko rauhalliseen tahtiin. Tamma hidastaa myös aina pyynnöstä. Kilpalaukoissakin Lunaa saa kannustaa todella reippaasti, jotta tamman saa edes lisäämään vauhtia tavallista keinuhevoslaukkaa kovemmaksi - siltikin Luna lisää vauhtiaan vain sen verran että pysyy porukan mukana. Porukassa Lunassa on vähän automaattipollen vikaa, tamma tekee niinkuin muutkin ratsastajan tahtoa noteeraamatta. Toisaalta Luna sopii hyvin vaikka peränpitäjäksi tai kuormaponiksi juuri tämän luonteenpiirteen vuoksi. Lunalla on myös miellyttävää ratsastaa ilman satulaa, mutta uimaan tamma ei syvälle suostu menemään. Luna saattaa kyllä kahlailla rantavedessä, muttei pidä sen enempää kastautumisesta. Joetkin ylittyvät mieluummin siltojen kautta kuin kahlaamalla.

Sukutietoja

Sukuselvitys

Isä, Trolli af Fjelden, n 138 senttinen mustankimo pohjoisnorjanponi. Luonteeltaan Trolli on ponimainen veijari, jonka koulutus on jäänyt vähän puolitiehen ja siitä syystä ori kaipaa vähän kokeneempaa käsittelijää. Trollin luottamus on yksinkertaisesti ansaittava, siihen asti ori tykkää keppostella ja koetella rajojaan vaikka millä keinoilla hyvänsä. Vilkas, joskus hivenen jukuripäinen oripoika on potentiaalinen ratsu, mutta vain tarpeeksi itsevarman ratsastajan alla - se on varmaa ettei Trolli anna mitään ilmaiseksi ja jos selässä ei olla valppaana, niin siellä ei kyllä silloin pitkään pysytä. Trolli sopiikin parhaiten yhden ihmisen hevoseksi, silloin kisakentilläkin tulee menestystä vähän joka lajissa. Nelikäyntisellä orilla on myös jo muutama lupaava jälkeläinen.

Isänisä, Asator, on nelikäyntinen, 140 senttinen musta pohjoisnorjanponi.

Isänemä, Frøken Høst, on nelikäyntinen 125 senttinen kimo pohjoisnorjanponi.

Emä, Freya NOR (2007 - ), on 137 senttinen ruunikko pohjoisnorjanponi. Kolmikäyntisellä Freya'lla kilpaillaan pääasiassa koulu- ja valjakkokilpailuissa - viimeksimainituissa tamma onkin menestynyt hienosti. Luonteeltaan Freya on tasainen ja reipas ponitamma, joka tosin joskus meinaa innostua vähän liikaakin. Monitoimiponi on kuitenkin hyvin kiltti, mutta toisaalta hyvin vauhdikas ja eloisa - mikään ei Freyan mielestä voita hyppäämistä tai kunnon maastolaukkaa. Freyalla on jo muutama jälkeläinen, mutta tamman omasta suvusta ei, ikävä kyllä, ole papereissa minkäänlaisia mainintoja.

Jälkeläiset
★ o. JL Rød Sjøslange, i: Rimvik Oddvin
★ t. JL Hot 'N' Cold, i: SB Hippogriff

Historiaa

Kilpailukalenteri

>ERJ
29.07.2009 // ERJ // 70cm // 1/28
07.-11.08.2009 // ERJ // 70cm // 1/100
07.-11.09.2009 // ERJ // 70cm // 3/30
01.-07.11.2009 // ERJ // 70cm // 3/50

KRJ
30.07.2009 // KRJ // Helppo A // 9/42
11.-13.09.2009 // KRJ // Helppo A // 10/100
06.11.2009 // KRJ // Helppo A // 6/46
31.10.-09.11.2009 // KRJ // Helppo A // 4/72, 4/72

MEJ
20.-23.10.2009 // MEJ // 90cm // 2/30

VMJ
07.-09.08.2009 // VMJ // 30km ihanneaika // 1/12, 3/13